Juttu UP-uutispalvelulle 13.12.2005

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 179571.jpg

ITALIASSA VAALIT HUHTIKUUSSA

Vastakkain Berlusconi ja Prodi

 

"Jos Prodin Unioni voittaisi 9.4.2006 edustajainhuoneen, mutta senaatti menisi Berlusconille, Italiaan syntyisi poliittinen pattitilanne", tuumii dosentti Luca Guzzetti. Hän on Genovan yliopiston tutkija, joka on keskittynyt viime vuosina Berlusconin kauteen. "Hallituksen uusi vaalilaki on kaavailtu jättämään opposition pienet puolueet 3 %:n äänikynnyksen taakse senaatin vaalissa.  Opposition pitää esiintyä yhteislistoilla; sillä tavalla tämä Berlusconin ansa voidaan kiertää, " sanoo Guzzetti.

 

Berlusconi väittää, että voimat ovat nyt tasan 4848. Kyselyt joulukuulta kertovat Prodin Unionin olevan selvässä johdossa: noin 52 43. Pääministeri on kiistellyt julkisesti edustainhuoneen puhemiehen Casinin kanssa, kummatko ovat luotettavampia, tutkimuslaitosten vai pääministerin ennusteet.

 

Berlusconi on antanut vuotaa julkisuuteen keskusteluja Saksan mallin mukaisesta Suuresta Koalitiosta. Se koostuisi hallituksen ja opposition pääpuolueista: Ds, Margherita, Forza Italia ja Udc.  " Nämä spekulaatiot ja uusi vaalilaki, samoin kuin pyrkimys purkaa vaalimainontaa mediassa rajoittavat säädökset sekä vaalibudjettien yläraja, kertovat mikä hallituksen mieltä painaa, kun maan talous on kuralla", kommentoi Guzzetti.

 

"Kun olemme jo tehneet vaalilain, puhukaamme myös siitä, miten voimme kertoa italialaisille tämän hallituksen saavutuksista," sanoo Silvio Berlusconi, joka hallitsee seitsemää tv-kanavaa.

 

Forza Italia on Berlusconin johdolla hävinnyt useita vaaleja 5- vuotiskaudellaan: kunnallis-, euro- ja viimeksi tämän vuoden keväällä alueellisissa vaaleissa sen kannatus laski vuoden 2001 vaalien lähes 30 % stä noin 20 % iin. Samalla poliittinen painopiste on siirtynyt yhä enemmän keskusta- vasemmistolaisen opposition suuntaan.

                                                            

Udc (5,5 %) kristillisdemokraattien perillinen, on vaatinut Berlusconin korvaamista tuoreella keulakuvalla. Berlusconi ei kuitenkaan luovu.  Hän sanoo, että koalitiossa pääministeriehdokkaan paikka kuuluu suurimman puolueen johtajalle. " Me olemme oppositiota paremmassa asemassa, koska meidän ei tarvitse keskustella johtajasta. Meillä on johtaja: - Minä!" 

                                                                                                            

Udc:n puoluesihteeri Marco Follini joutui eroamaan vastustettuaan Berlusconin vaalilakia ehdotettuaan itseään koalition johtajaksi. Tämän rökityksen jälkeen liittolaiset toistelevat kiltteinä: " Silvio on ehdottomasti pomo". Luotettava liittolainen lienee kuitenkin vain pohjoisen

 

Lega Nord (5 %), jonka kannatus keskittyy Po-joen laaksoon. Luca Guzzetti arvioi , että vaalien tulos ratkaisee Berlusconin tulevaisuuden. "En usko, että hän vetäytyisi huvilalleen viettämään yksityiselämää tappion jälkeen; hän saattaa esiintyä poliittisella näyttämöllä vielä pitkäänkin. Hänen johtajuutensa koalitiossa on tosin kyseenalainen ja jos ajattelemme pääministerin tehtäviä viiden vuoden kuluttuaNohuolimatta kasvojen kohotuksista ja lisähiuksista Silviokin ikääntyy!"

 

Oppositio asettui syksyllä vaalilain käsittelyssä ankaraan vastarintaan. Unionin kannattajat ilmaisivat oman mielipiteensä lokakuussa pidetyissä esivaaleissa. Vastoin ennakkoarvioita esivaaliin osallistui yli 4 miljoonaa Unionin kannattajaa. Niissä entinen EU:n komission puheenjohtaja Romano Prodi tuli valituksi pääministeriehdokkaaksi. Hän sai noin 70 % äänistä. Oikeisto pyrki mitätöimään tuloksen. "Prodi menestyy vaaleissa, joihin osallistuu vain keskusta-vasemmisto", kuittasi Silvio Berlusconi.

 

Ennen esivaaleja Prodia kuvailtiin "mieheksi vailla puoluetta". Hänen oman puolueensa, Margheritan (4,5 %) johtaja Francesco Rutelli ei tukenut Prodia. Esivaalin jälkeen Prodin asema on ollut kiistaton. Hänestä tuli kerralla Italian keskusta-vasemmistolaisen opposition kärkihahmo.    Esivaalissa 14 % saanut Fausto Bertinotti, Prc:n (7,5 %), perinteisten kommunistien johtaja, on hakenut yhteistyötä Prodin kanssa. Kriitikot huomauttavat, että juuri Bertinotti hajotti Prodin edellisen hallituksen 1998.

 

okakuun esivaalien jälkeen Prodi ja Bertinotti esiintyivät yhdessä, molemmat voittajina. Berlusconin esikunnasta pommitetaan, että Fausto Bertinottin kommunisteilla on liian suuri vaikutusvalta Prodin politiikkaan. "Äänestämällä Prodia, valta menee kommunisteille."

 

 Vaaliohjelman laadinnassa on Prodin ja Bertinottin kesken kuitenkin ollut erimielisyyksiä Irakista vetäytymisen aikataulusta, siirtolaisten vastaanottokeskuksista, avoparien oikeuksista, veroista ja veronkierron estämisestä, työelämän uudistamisesta, joustoista, eläkeuudistuksesta ja ennen kaikkea valtiontalouden tervehdyttämisestä. " Emme halua puhua pikkukorjauksista vaan haluamme vaihtaa koko asialistan", sanoo Bertinotti. Hän ei hyväksy Ds:n ja Prodin linjaa kytkeä toisiinsa taloudellisen kasvun, työelämän joustot ja sosiaaliset tulonsiirrot.

 

Italian kommunistit (2,0 %) ja vihreät (2,5 %) tahtovat julkisten palvelujen säilyttämistä ja koulureformia. Vesihuollon yksityistäminen voi olla vielä kuuma peruna ennen tammikuun 15. päivää, jolloin "viisi viisasta" jättävät lopullisen ohjelmaluonnoksen. Ds:n (21,5 %) sihteeri Piero Fassino kommentoi Bertinottille neuvotteluja: " Fausto, sinä olet tehnyt tästä meille kärsimysten tien".

 

Italiassa herätti huomiota The Economistin marraskuinen tyly yhteenveto Italian taloudesta: "Addio dolce vita", hyvästi makea elämä: "Tuottavuudessa Italia on viimeaikoina päätynyt nöyryyttävälle 47. sijalle hädin tuskin Botswanan yläpuolelle. Taantumisen vaikutukset alkavat jo näkyä."  Lehti muistuttaa, että vaalikampanjansa aikana 2001 Berlusconi lupasi käyttää liikemiestaitojaan lisätäkseen maansa vaurautta: "Tässä hän kuitenkin on epäonnistunut".

 

Prodillekaan ei luvata kissanpäiviä: " Mister Prodi kohtaa vaikeuksia reformien toteuttamisessa, eikä vähiten siksi, että hänen koalitionsa koostuu yhdeksästä puolueesta, jotkut niistä vastustavat kaikkia muutoksiatosiasia on, ettei kumpikaan suurista koalitioista tarjoa paljonkaan toivoa niille, jotka ajattelevat, että maa on suurten ja kivulloisten uudistusten tarpeessa."

 

 Alessandria 13.12.2005